Entä jos ei halua kuluttaa?

Pääministeri Matti Vanhanen on ottanut käyttöön poikkeuksellisen järeän retorisen aseen: pääministerin uudenvuoden terveiset kansalle. Suomessahan nämä terveiset on ikimuistoisella nautintaoikeudella varattu presidentille, mutta suhdannehätä ei lue lakia. Siksi vuodenvaihdettamme synkentävät nyt myös Nurmijärveltä kaikaavat huolekkaat vetoomukset. Mutta millaista viestiä Vanhanen sitten tahtoo näillä ääritoimilla lomautusuhkien alla kärvisteleville maanmiehilleen välittää? Ministerin päiväkäsky on lyhyt: kuluttakaa.

Kaikessa järjettömässä latteudessaan sanoma saattaa tietysti tuntua helpottavalta. Mikä vapautus: kansan ainoana vastuusarkana on kulutusjuhlien jatkaminen. Poissa ovat pelottavat puheet ”talkoista” ja ”uhrauksista”, enää ei vaadita muuta kuin ostosparatiisien ovien paukuttamista entiseen malliin.

Pelko kulutuksen laskusta on saanut jo suorastaan koomisia piirteitä. Niinpä hallitus pitää sitkeästi kiinni ensi vuodelle suunnitelluista veronkevennyksistä, vaikka yli puolet kansasta olisi valmis niistä tällä hetkellä luopumaan. Huolimatta kansan liikuttavasta halusta kantaa kortensa yhteiseen kekoon, Vanhasen hallitus ei vapaaehtoista kieltäymystä halua, ei sitten kirveelläkään. Koska vienti ei vedä, kotimarkkinoille on pumpattava lisää rahaa. Siksi meille tyrkytetään puoliväkisin ylimääräistä taskuntäytettä, jotta emme missään tapauksessa lakkaisi kuluttamasta tavaraa, jota emme pääsääntöisesti tarvitse.

Kansa puolestaan näyttää linnoittautuvan kyrmyniskaiseen konservatismiin, kuten laman kynnyksellä tapana on. YLE:n uutisten vastikään teettämässä kyselyssä ihmiset eivät halua korottaa veroja eivätkä alentaa palkkoja, vaikka ylimääräisistä bonuksista (palkankorotuksista ja veronalennuksista) ollaankin valmiita luopumaan. Kaikki on hyvin, kunhan ei mistään tarvitse oikeasti luopua. Psykologisesti ymmärrettävää, joskin eettisesti onnetonta.

Aivan kaikkia Vanhasen oodi kulutukselle ei ehkä kuitenkaan vakuuta. Ensimmäisinä tässä jonossa lienevät lomautetut ja työttömät. Heidän kohdallaan kyse ei yleensä ole halun vaan resurssien puuttumisesta. Nämä ihmiset eivät silti taatusti kanna ylimääräisiä veronpalautuksiaan Veikon Koneeseen, vaan rahat menevät joko suoraan suuhun tai sitten juuri siihen paikkaan, jonka pääministeri Vanhanen tällä hetkellä mieluusti ompelisi umpeen. Tarkoitan tietenkin pahamaineista sukanvartta.

Mutta entäs ne, jotka eivät halua kuluttaa? Tällaisiakin hulluja länsimaisesta yhteiskunnasta nimittäin löytyy. Ihmisiä, jotka taittavat jääräpäisesti työmatkansa bussilla tai jopa polkupyörällä, vähentävät vapaaehtoisesti lihansyöntiä, lainaavat mieluummin kirjansa kirjastosta kuin ostavat ne, hankkivat useimmat vaatteensa kierrätyksestä, välttävät muovipussien ostamista kaupassa, ovat lopettaneet Hesarin tilaamisen eivätkä koe tarvitsevansa Vuittonin laukkuja tai Armanin pukuja.

Mitä tehdä niille ihmisille, jotka ovat aidosti huolissaan ilmastomuutoksesta ja ympäristön tilasta? Juuri nämä, vielä muutama kuukausi sitten hurskaasti mainostetut “talkoot” finanssikapitalismi on nimittäin ensimmäisenä haudannut, kun prioriteettilistan kärkeen on noussut inhimillisen ahneuden ruoskiminen uuteen vauhtiin. Nyt ihmisiä on painokkaasti muistutettava heidän kulutus- ja saastutusvastuustaan: kansantalouden kohtalo lepää teidän harteillanne (taas kerran! on se kumma, miten anteliaasti tätä taakkaa meille sälytetään silloin, kun osakesalkuista pääsevät ilmat pihalle), kuluttakaa!

Tässä moraalisesti skitsofreenisessa - vai pitäisikö sanoa irvokkaassa - tilanteessa epämiellyttävän ja ratkeamattoman ongelman muodostavat ne, jotka ovat valmiita luopumaan vapaaehtoisesti. Sellainen on nykyoloissa - niin, suorastaan moraalitonta.

Uuden vuoden kunniaksi yllytän kaikkia kynnelle kykeneviä massiiviseen kansalaistottelemattomuuteen. Vähennetään kulutusta, silkkaa pahuuttamme. Tässä tilanteessa en näe yhtäkään hyvää syytä toimia moraalisesti.

Hyvää uutta vuotta!